BoulderSaimaa
BLOGI KIIPEILYSTÄ JA IHMISISTÄ SEN YMPÄRILLÄ #SUOMENLESOINKIIPEILYBLOGI

Kiipeilyotteiden ABC

Teksti ja viimeinen kuva: Tuomo

Kuvat Kitkan alkuajoilta & haastateltava: Matti Möttönen (Kitka Climbing)

Tarttuimet, kivet, palikat, ottimet, otteet… Sisäkiipeilyreittien rakentamiseen käytettävät kiipeilyotteet herättävät niin vasta-alkajissa kuin aktiiviharrastajissa monenlaisia kysymyksiä.

Mistä otteet on tehty? Kuka niitä suunnittelee? Miten otteita valmistetaan? Miksi otteita on niin monenlaisia? Missä otteita tehdään? Millainen on hyvä ote? Entä huono? Onko otteet kalliita?

Tässä tekstissä on tarkoituksena on käydä läpi yleisimpiä otteisiin liittyviä kysymyksiä. Asiantuntija-avuksi tätä tekstiä varten päätin ottaa haastatteluun suomalaisen otevalmistajan Kitka Climbingin Matti Möttösen.

Terve Matti! Kerrotko alkuun lyhyesti kuka on Matti Möttönen ja miten olet päätynyt valmistamaan kiipeilyotteita?

Kaikki oikeastaan alkoi siitä kun pari kaveria eli Sakke ja Wille  (Oulun kiipeilykeskuksen puuhamiehet Sakari Tiuraniemi ja Wille Seitamo, toim. huom.) laittoivat Ouluun kiipeilykeskuksen.

Oltiin yhtiökumppanini Timo Tickin kanssa siinä vaiheessa ikään kuin töiden välissä miettimässä, että mitäköhän sitä seuraavaksi alkaisi tekemään.

Olimme  sotkeutuneet aikaisemmin mm. kivikomposiittista valmistettuihin katukivien valmistukseen ja siinä huomattiin, että katukivien sekä otteiden valmistuksessa ja materiaaleissa on aika paljon samaa.

Päätettiin sitten kokeilla miten otteiden valmistus käytännössä onnistuu. Ensimmäinen ote tehtiin luonnonkiven pohjalta tehtyyn muottiin ja siitä se alkoi. Hommaa startattiin Oulun kiipeilykeskuksessa yhden kiipeilyseinän takana valamalla otteita muottiin.

Siitä se on pikkuhiljaa kasvanut ja kehittynyt.

Sekoitushommia Kitkan alkuaikoina.

Millainen on hyvä ote/otesarja?

Kaikennäköisille otteille on paikkansa kun niitä käytetään oikein. Itse pidän lähtökohtaisesti aika simppeleistä ja funktionaalisista otteista. Otteen ergonomisuus on tosi tärkeää eli mitään liian terävää tai pisteliästä emme halua Kitkan sisäkiipeilyotteisiin muotoilla. Sisäkiipeilyn tulee olla hauskaa eli otteet eivät saa sattua!

Hyvä ote on myös käytössä kestävä eli se ei hajoa ensimmäisestä pudotuksesta tai ruuvin kiristyksestä.

Entä millainen on huono otesarja?

Epäergonominen eli sellainen, että otteilla kiipeily sattuu käsiin tai tuntuu ikävältä. Otesarjoista puhuttaessa otesarjan sekavuus on tietysti huonon otesarjan merkki. Otteiden välillä ei tunnu olevan mitään yhteistä tekijää muodossa tai käytettävyydessä. Tämä saattaa näkyä vaikkapa siinä, että sarjan otteet ovat vaikeudeltaan ääripäissä: osa otteista on tosi isoja ja helppoja ja osa taas todella vaikeita. Tämä tekee reitinteosta vaikeaa, koska yleensä reitintekijät haluavat käyttää reitteihin saman sarjan otteita. Jos otteiden vaikeus on ääripäistä on reitinteko niillä vaikeaa.

Huono otesetti on myös ruma eli se ei herätä reitintekijässä ja kiipeilijässä halua tehdä ja kiipeillä reittiä. Visuaalisuus on kiipeilyssä mielestäni todella tärkeää.

Huono otesetti ei kestä käyttöä eli otteet halkeavat helposti tai pinta kuluu nopeasti sileäksi, jolloin kiipeily vaikeutuu huomattavasti.

Miten otteet suunnitellaan?

Otteiden muodon suunnittelu tehdään pääsääntöisesti ”sheippaamalla” polyuretaanivaahdosta haluttu otteen muoto. Polyuretaanivaahto on materiaalina tuttu mm. rakennustyömaiden eristelevyistä. Materiaalin etuna on sen helppo työstettävyys eli otetta suunniteltaessa mallia on helppo työstää esimerkiksi sahaamalla, leikkaamalla, viilaamalla ja hiomalla.

Kun haluttu otteen muoto on saavutettu tehdään seuraavassa vaiheessa polyuretaanisheipin pohjalta silikooninen valumuotti, johon varsinainen otemateriaali valetaan.

Miten päädyitte kiipeilykeskuksen takahuoneesta ison otetehtaan asiakkaaksi?

Alun perin teimme koko prosessin Oulussa, mutta nykyään mallikappaleet lähetetään Eurooppaan tehtaalle, jossa tehdään muotit ja otteiden valaminen.

Laskimme, että vaikka onnistuisimme myymään kaikki Suomen kiipeilykeskuksissa käytettävät otteet, niin leipä olisi tiukassa. Alusta asti oli selvää, että maailmalle on mentävä. Kuulimme alun perin Jarmo Annuselta, että Outdoor messuilla Saksassa kokoontuu maailman kiipeilyväki. Aika nopeasti päätettiin että sinne mennään.

Messujen kautta saimme kontakteja otteita valmistavaan tehtaaseen ja aika nopeasti päädyttiin siihen että fiksuin ratkaisu on ulkoistaa valmistus ja keskittyä itse suunnitteluun, myytiin ja markkinointiin. Tehdasprosessiin päätymiseen vaikutti mm. otteiden parempi laatu, tuotannon skaalautuvuus ja oman ajan rajallisuus.

Handmade in Finland. Kuvia Kitkan alkuvaiheista.

Mistä löytyy inspiraatio aina uusiin malleihin?

Se riippuu paljon ihmisestä. Kukin luovassa työssä työskentelevä löytää inspiraationsa erilailla. Itselleni tärkeää on se, että hommaan on tarpeeksi aikaa. Kiireessä luovaa työtä on vaikea tehdä. Otteiden sheippaus on sekoitus luovaa työtä ja kärsivällisyyttä.

Aika paljon otteiden suunnittelu menee yrityksen ja erehdyksen kautta. Pitää vain tehdä paljon ja antaa ajatuksen kehittyä. Meilläkin Oulun Kiipeilykeskuksella seinän takana on kaikki paikat täynnä sheippejä, jotka eivät ikinä päädy tuotantoon asti tai niitä kehitellään pikku hiljaa.

Otteita myydään nykyään lähes pelkästään kokonaisina sarjoina eli suunnittelussa tulee keskittyä siihen, että sarjan sisällä on jotain yhtäläistä mutta silti otteiden tulisi olla erilaisia. Siinä saa välillä tehdä kovasti hommia, että saa tehtyä kaksikymmentä ”samanlaista erilaista” kahvaa, jotta setti saadaan kattavaksi! Se on haastavaa työtä, mutta palkitsee kun saa sarjan itse suunniteltuja otteita saa valmiiksi!

Miten paljon otteita suunnitellessa kiinnitätte huomiota ulkonäköseikkoihin vai tehdäänkö otteet puhtaasti käytettävyyttä ja ergonomiaa silmällä pitäen?

Kyllähän visuaalisuus on tosi tärkeää! Niin sisä- kuin ulkokiipeilyssä se miltä reitti näyttää on tosi iso merkitys siihen miten paljon reittiä kiivetään. Otteet ovat siis isossa roolissa siihen miten houkuttelevalta reitti näyttää.

Kitkan kantavana ajatuksena otteissa on pyrkiä aika puhtaisiin muotoihin eli pääsääntöisesti haemme aika simppeliä muotoilua, funktionaalisuutta ja hyvää ergonomiaa.

Mistä materiaalista otteet valmistetaan?

Käytännössä materiaaleja on kaksi eli polyesteri ja polyuretaani. Näiden materiaalien sisällä on tietysti paljon vaihtelua.

Jos aloitetaan polyesteristä, niin silloin puhumme hiekka ja hartsiseoksista. Otteet ovat kovempia ja painavampia kuin polyuretaanista valmistetut otteet. Polyesteriotteiden etuna on niiden hyvä kestävyys. Tämä näkyy siinä, että otteiden pinta pysyy karheana pitkään eli ne eivät hioudu sileäksi kovinkaan nopeasti.  Lisäksi polyesteriotteiden värinpito UV-valossa on parempi. Tämä on erityisen tärkeää varsinkin Keski-Euroopassa, jossa kiipeilykeskuksilla on usein myös ulkokiipeilyseiniä sisähallin yhteydessä.

Polyesteriotteet ovat myös valmistuskustannuksiltaan edullisempia, joten niiden hinta on alhaisempi. Toistaiseksi Euroopassa polyesteri on ollut suositumpi otemateriaali.

Polyuretaani on hyvin yleisesti myös muiden tuotteiden valmistukseen käytetty muoviseos. Polyuretaanin yhtenä etuna on materiaalin keveys. Polyuretaanista valmistettavat otteet ovat näin kevyempiä, joka helpottaa paljon reitintekijöiden työtä. Polyuretaaniotteet myös kestävät polyesteriotteita paremmin kolauksia ja liiallista kiristystä. Polyuretaanista valmistettujen otteiden määrä lisääntyy jatkuvasti materiaalin kehittyessä.

Millaiset ympäristövaikutukset otteiden valmistuksella on? Pystyykö otteisiin käytettävää materiaalia kierrättämään?

Tällä hetkellä otteita ei ainakaan isossa mittakaavassa kierrätetä. Periaatteessa polyuretaania voisi ehkä kerätä ja jauhaa rakeeksi. Otteiden kierrätyksen ongelmana on niiden monet eri värit ja tarkat materiaalit, joka hankaloittaa otteiden kierrätystä. Toistaiseksi materiaalia ei vielä laajamittaisesti hyödynnetä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa jätemateriaalia voidaan hyödyntää paremmin.

Otteiden valmistuksessa käytössä olevat materiaalit eivät ole ympäristöystävällisempiä, mutta uusia materiaaleja kehitetään jatkuvasti. Toivottavasti jatkossa nähdään entistä ympäristöystävällisempiä materiaaleja ja polyuretaanioitteiden laajamittaista kierrätystä!

Timo Tick kerää otteita muotista.

Miten otteet ja niiden valmistus on kehittynyt viimeisten vuosikymmenten aikana?

Muotojen ja mallien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti sisäkiipeilyn yleistyessä. Nykyään iso osa kiipeilijöistä harrastaa pelkästään sisäkiipeilyä joka näkyy myös otemarkkinoilla. Sisäkiipeilyn yleistymisen myötä otteiden koko on kasvanut ja otteiden ergonomia on parantunut: kun aikaisemmin sisäkiipeily oli pelkästään harjoittelua ulkokiipeilyä varten olivat otteet pienempiä ja otteiden värit maanläheisempiä. Otteet saattoivat olla myös teräviä ja epäergonomisia, koska se oli kiipeilijöille tuttua ulkokiipeilystä.

Nykyään otteet ovat selkeästi suurempia ja värikkäämpiä. Näin sisäreiteistä saadaan visuaalisesti näyttävämpiä ja kiipeilystä miellyttävämpää parantuneen ergonomian ansiosta.

Keskeinen muutos on myös se, että aikaisemmin otteita myytiin enemmän yksittäisinä. Nykyään lähes kaikki otevalmistajat myyvät kokonaisia sarjoja, joka helpottaa otteiden ostamista ja käyttöä.

Lisäksi otteissa käytettävät materiaalit kehittyvät jatkuvasti eli niiden kulutuskestävyys paranee varsinkin polyuretaaniotteiden osalta.

Jukka testailemassa uusia Flatholdsin slouppereita.

Mikä on otebisneksen kuumin muoti tällä hetkellä?

Ehdottomasti bokseilla ja isoilla otteilla tehdyt reitit sekä kirkkaat värit. Kisakiipeilyssä tämä on näkynyt jo pitkään, sillä isot muodot ja otteet sekä kirkkaat värit näkyvät hyvin TV lähetyksissä ja isoille kisayleisöille. Lisäksi isojen otteiden käyttö tasaa melko hyvin kilpailijoiden kokoeroja tarjoten useamman mahdollisuuden saman muuvin tekemiseen. Myös tavalliset harrastajat pääsevät nauttimaan isoilla otteilla kiipeilystä yhä useammissa kiipeilyhalleissa.

Yksi jatkuvasti kasvava trendi on myös ns. dual texture otteet, joissa otteiden otepinta on karkeaa materiaalia kuten tavallisesti. Otteen muu pinta on puolestaan täysin sileää materiaalia. Tällaisilla otteilla reitintekijät voivat luoda paremmin reittejä, jotka ”pakottavat” kiipeilijät tiettyyn ratkaisumalliin tekemällä esimerkiksi tiettyjen otteiden käytön jalkaotteina mahdottomaksi. Myös dual texture otteet ovat nostaneet suosiotaan kisakiipeilyn myötä.

Saatteko otevalmistajana paljon palautetta kiipeilijöiltä?

Kyllä sitä jonkun verran tulee, mutta enemmänkin voisi tulla!

Perinteinen suomalainen otetoive on krimppi, jota ei voi pinchata. Sen toteuttaminen on kuitenkin yllättävän haastavaa! Toinen mitä paljon toivotaan on halkeamakiipeilyä sisälle. Siihen emme kuitenkaan ole vielä oikein hyvää ratkaisua löytäneet. Kehitystyö kuitenkin jatkuu koko ajan!

Siinäpä vastauksia yleisimpiin otteita koskeviin kysymyksiin! Paitsi siihen yhteen. Paljonkos ne otteet sitten maksavat? Savolainen vastaus on, että se riippuu otteesta. Etelä-Karjalainen vastaus on että melko paljon*, mutta hyvästä olemme valmiita maksamaan, jotta voimme tarjota parasta mahdollista kiipeilyä asiakkaillemme!

*Pienet jalkaotteet muutamasta eurosta isoihin monen sadan euron jättiotteisiin.