18.01.2018
Teksti: Laura Kaijanen
Kuvat & video: Tuomo
On perjantai-ilta BoulderSaimaalla. Aukioloaikaa on vielä parisen tuntia jäljellä, kun kiireisen viikon päätteeksi hieman rauhallisemman päivän kiireisin ruuhka alkaa olla ohi. Tuomon maailman näyttäessä komealta ja aivojen toimiessa keskimääräistä paremmin, on otollinen hetki esittää pari kysymystä. Haastateltavan vuosi on alkanut toimeliaasti ja työntäyteisesti, joten lienee kuitenkin parasta aloittaa lämmittely suhteellisen yksinkertaisella kysymyksellä.
Noh, Tuomo. Olet kiipeillyt jotakuinkin 15 vuotta. Mikä kiipeilyssä on kaikkein tärkeintä?
Hauskuus! Kiipeilyn pitää olla hauskaa, koska kiipeileminen loppuu heti, kun se ei ole hauskaa. Hauskuus ei tarkoita sitä, että kiipeilyn pitäisi olla helppoa eikä sitä, että taitojen kehittymisen pitäisi olla jatkuvaa.
Tyypillisesti kiipeilyharrastuksen alussa hauskuus tulee siitä, että onnistuu ylittämään itsensä. Kehittyminen on nopeaa perustaitojen karttuessa, mutta tyypillistä on myös hauskuuden katoaminen siinä kohtaa kun kehittyminen pysähtyy. Hauskuus riippuu kiinnostuksesta ja kiinnostus riippuu haasteellisuudesta. Joskus haasteet muuttuvat ärsyttäviksi, ja hauskuus loppuu. Jokaisen harrastajan olisi siksi hyvä muistaa, että kiipeilystä nauttimiseen on monia tapoja. Aina on mahdollista löytää uuden tyyppisiä haasteita. Itselle sopivien, helppojen liikkeiden fiilistely on myös todella hauskaa!
Jaahas. Onko hauskuus ollut aina tärkeintä?
Ei. Suhteeni kiipeilyyn muuttui 5 – 6 vuotta sitten oman fysiikan kehittämisestä ja aina vain vaikeampien reittien toppaamisesta kohti kiipeilyn yhteisöllisyyttä. Alussa minulle oli oleellista kehittää sormivoimaa ja leuanvetoa, mutta nykyään keskityn enemmän liikkeeseen kokonaisuutena.
Oliko muutokseen jokin syy?
Muutokseen oli kolme syytä. Asuin silloin Jyväskylässä, ja olin kiipeillyt jo niin kauan, että reitit tuntuivat loppuvan kesken. Aina ei vain jaksanut käydä yrittämässä niitä muutamia jäljellä olevia reittejä, joten kiipeilyn tarkoitus piti löytää jostain muusta kuin aina vain vaikeampien reittien toppaamisesta. Lisäksi seura, jonka kanssa silloin kiipeilin, näytti minulle toisenlaisia tapoja nauttia kiipeilystä. Näiden lisäksi kävin Ranskassa, Fontainebleaun legendaarisella kiipeilyalueella. ”Fontsussa” minulle viimeistään avautui kiipeilyn monipuolisuus. Kyse on siis kokonaisesta alueesta, jossa on paljon eritasoisia reittejä monenlaisilla kivillä. Ympäröivä maisema ja paikan tunnelma korostivat kiipeilyn yhteisöllisyyttä. Alueen vieressä oli koulu, jonka oppilaat kävivät kivillä; papat tulivat bussilla kiipeilemään.
Perustit kiipeilykeskuksen Lappeenrantaan neljä vuotta sitten, koska halusit itsellesi harjoitteluseinän sisätiloihin. Mitkä ovat sisähallissa kiipeilyn edut ulkona kiipeilyyn verrattuna?
Sisähallissa olosuhteet ovat suhteellisen hallittuja ja pienellä alueella löytyy paljon reittejä. BoulderSaimaalla on 20 metrin kävelyetäisyydellä noin 110 – 120 erilaista reittiä, joita uusitaan säännöllisesti. Tästä johtuen sisäkiipeilyssä liikkeiden toistomäärät ovat suurempia, joten yksilön kehittyminen on nopeampaa. Yksilöiden kehittymisen nopeutumisella on vaikutus myös koko laji kehittymiseen.
Kiipeilykeskukseen on helppo tulla, koska auton tai polkupyörän saa pysäköityä ihan viereen. Lisäksi hallilla on aina tarjolla hyvää seuraa, joten kiipeily on myös sosiaalisempaa kuin ulkona. Ja mikä olisi sen kivempaa, kuin liikkua hyvän musiikin soidessa taustalla!
Suomessa ulkoreitit ovat aika usein jossain pusikossa. Helppoja kiipeilyreittejä on ulkona vähän, koska harva ulkokiipeilystä innostunut jaksaa putsata reittejä muiden kiivettäviksi. Pusikossa on lisäksi itikoita ja hyvin todennäköisesti muutenkin ikävät olosuhteet, joten ulkona kiipeileminen edellyttää selkeästi suurempaa panostusta ja innostusta. Toki se on parhaimmillaan kaikkein parasta!
Suomessa on useita vastaavantyyppisiä kiipeilykeskuksia, jotka ovat toimineet jo pidempään. Mitä muista kiipeilykeskuksista poikkeavaa BoulderSaimaalta löytyy?
BoulderSaimaalla reittien helppouteen on panostettu tietoisesti paljon, koska kiipeilyn harrastajia on Lappeenrannan alueella vielä verrattain vähän. Olen halunnut pitää lajiin tutustumisen kynnystä matalalla, jotta mahdollisimman moni saisi lajin parissa onnistumisen kokemuksia heti ensimmäisestä kerrasta alkaen.
Toki toiminnallemme on tärkeää, että palvelemme hyvin myös kokeneempia kiipeilijöitä tekemällä myös vaikeaa kiipeilyä ja tarjoamalla monipuolisia harjoitusmahdollisuuksia. Esimerkkeinä näistä voidaan mainita vaikkapa Moonboard, campus-lauta, renkaat ja kokeneemmille kiipeilijöille suunnatut kehonhuoltotreenit.
BoulderSaimaalla johtamasi reitinteko on hyvin suunnitelmallista, ja toteutatte reittejä koko työtiimin voimin. Miksi panostatte reitintekoon niin paljon?
Koska laadukkaat reitit ovat kaikkein tärkein asia kiipeilykeskuksessa! Osallistuin reitintekokoulutukseen vuosi sitten, ja sen jälkeen BoulderSaimaan reitinteko muutettiin järjestelmällisemmäksi ja vastaamaan paremmin asiakkaiden taitotasoa.
Paras itse kiipeämäni sisäkiipeilyreitti oli herkkä, mahdoton, tarkka, keskittymistä vaativa ja tekninen. Reitin kiipeämiseen en kyllästynyt useidenkaan kertojen jälkeen, vaan liikkeiden kokonaisuus tuntui jokaisella kerralla fantastisen hienolta. Tavoitteeni reittien tekemisessä on tuottaa samanlaisia tunteita muille.
Hmm. Siis miksi ja miten reittien vaikeustasot eli greidit määritellään?
Niinpä. Olen itsekin miettinyt paljon greidien relevanssia. BoulderSaimaan viisivärinen järjestelmä luo suuntaa-antavan raamin asiakkaille. Reittien vaikeustasot ovat aina viitteellisiä, koska ne perustuvat reitintekijän omaan arvioon. Vaikeustaso riippuu kuitenkin hyvin paljon kiipeilijän henkilökohtaisista ominaisuuksista, vahvuuksista ja heikkouksista. Lisäksi sisähallien reittien vaihtuvuus on niin suurta, että keskinäinen vertailu on vaikeaa. Ulkona olevat reitit pysyvät muuttumattomina, joten siksi niiden greidaus on ok.
Tärkeintä olisi kuitenkin määritellä vaikeustaso sisäisesti, eli ymmärtää mikä on itselle helppoa ja mikä vaikeaa. Se auttaa omien taitojen kehittymisen arvioinnissa. Reitinteko on taidetta. Hallilla keskustelu reittien greideistä tuntuu joskus painuvan loputtoman väittelyn puolelle, mutta onneksi liike on lääke greidien aiheuttamaan apatiaan!
Ehdit itsekin toisinaan BoulderSaimaan seinälle – ainakin silloin, kun joku kysyy miten reittejä topataan. Millaisissa olosuhteissa itse mieluiten kiipeilet?
Hyvässä seurassa ja kivalla porukalla! Muissa kiipeilykeskuksissa ehdin käydä harmittavan vähän. Jos ehtisin käydä enemmän, niin pääsisin kiipeämään enemmän muiden tekemiä reittejä.
Ulkona pidän monipuolisista reiteistä. Paras sää on viileä ja vähän tuulinen, mutta ei kylmä. Ranskan Fontsu on paras.
Joskus olosuhteet ja porukka osuu kohdalleen myös Suomessa. Videolla työpäivän jälkeisen yöretken tunnelmia idästä Hinkkasen Juhan kanssa.
Useat ihmiset kuvailevat sinua energiseksi tyypiksi, joka tekee paljon asioita täysillä. Mistä generoit kaiken energiasi?
Aijaa? En pidä itseäni erityisen energisenä, mutta kestävyysurheilu on kestävyyslaji. Eli harrastan liikuntaa, ja pidän itsestäni huolta. En saata itseäni tärviölle syömällä tai juomalla liikaa, koska hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan. Toisaalta myös fyysisistä rasituksista palautumiselle yritän muistaa antaa riittävästi aikaa.
Harrastat siis maantiepyöräilyä ja valokuvausta. Miksi?
Olen pyöräillyt jo vuosia, mutta noin vuosi sitten aloitin myös maantiepyöräilyyn. Maantiepyöräily on helppo yhdistää yrittäjän arkeen, koska 1,5h lenkin voi aloittaa suoraan ulko-ovelta. Maantiepyöräily on riittävän monotonista ja fyysisesti rasittavaa tekemistä, josta saan energiaa BoulderSaimaan pyörittämiseen. Pyöräilyn monotonisuus ja Suomessa tyypilliset muuttumattomat maisemat kääntävät huomioni sisäänpäin, itseeni. Pyöräillessä joutuu viihtymään yksin omassa seurassaan. Pyöräily rasittaa fyysisesti yhtä paljon kuin yrityksen pyörittäminen henkisesti, joten psyykkisen ja fyysisen kapasiteetin välinen tasapaino säilyy.
Valokuvauksen aloitin puhtaasti olosuhteiden pakosta. Nykyään sosiaalisen median vaatimukset korostavat hyviä kuvia yrityksen nettisivuilla, mutta pienyrittäjällä ei ole rahallisia resursseja ammattivalokuvaajan palkkaamiseen. Valokuvaus piti siis opetella oleellisena osana yritystoimintaa, mutta harrastuksena siitä on iloa myös vapaa-ajalla, kun kuvaan esimerkiksi ystäviä ja heidän perheitään. Valokuvaus ovat minulle tarinankerronnan väline.
Miten aikasi riittää yrityksen pyörittämiseen, harrastuksiin ja perheelle?
Haastavaahan se on. Harrastukset ovat tärkeää vastapainoa työlle, mutta niissä molemmissa voisin ottaa rennommin, niin perheelle jäisi enemmän aikaa.
Mistä omasta saavutuksestasi olet ylpeä?
BoulderSaimaasta. On upea tunne, kun oma pitkäaikainen harrastus on muuttunut työksi, jonka seurauksena monelle muullekin on avautunut kiipeilyn hieno maailma. Kiipeilykeskuksen tunnelma on mukava, ja ihmiset viihtyvät täällä.
Olen alkanut sisäistää oman muuttuneen roolini suhteessa tähän lajiin. Olen itse saanut kiipeilystä niin paljon, että olen ylpeä saadessani jakaa osaamistani eteenpäin.
No niin sitä pitää, kyllä on syytäkin! Tähän ajatukseen onkin erinomaisen hyvä lopettaa tällä kertaa.
Kiitos haastattelusta, Tuomo!
Haastattelijan jälkikirjoitus
Tuomon aitoa innostusta kiipeilyä kohtaan on mahdotonta olla huomaamatta.
Kuten aiemmin julkaistuista lehtijutuista on voinut päätellä, Tuomo on perustanut BoulderSaimaan kiipeilykeskuksen ensisijaisesti rakkaudesta lajiin. Kaikkein mieluiten hän puhuu kiipeilystä liikkumisen muotona ja elämäntapana – yrityksen pyörittämisen arki vaikuttaa olevan lähinnä nippu keinoja, joilla hän pystyy toteuttamaan omaa missiotaan kiipeilyn monipuolisen maailman avaamiseksi muille. Päällimmäisenä tavoitteena kaikessa tekemisessä näkyy hyvän mielen jakaminen.
Tuomon ystävällinen ja rento tapa ottaa asiakkaat vastaan on kertakaikkisen mukavaa seurattavaa! Vastaanotto on vieläpä samanlainen riippumatta siitä, että onko asiakas viisi kertaa viikossa kiipeilevä tuttu vuosijäsen vai hallille puolivahingossa eksynyt epävarma ensikertalainen. BoulderSaimaalle ovat tervetulleita kaikki sukupolvet vauvoista vaareihin ja mummoihin, joten paikan päälle kannattaa ehdottomasti matkustaa kauempaakin viihtymään ja viettämään perheen yhteistä aikaa. Tuomo on luonut hallille ainutlaatuisen välittömän ja helposti lähestyttävän ilmapiirin, jonka tarkoitus on saada ihmiset nauttimaan kiipeilystä. Huolella mietitty taustamusiikki sekä mukavat sohvat ovat mainio bonus muutenkin hyvin toimiviin ja siisteihin tiloihin.
Kaiken huipuksi kiipeilykeskuksen tunnelma on päivästä toiseen yhtä leppoisa, koska kiipeilyinnostus ja asiakkaiden yksilöllinen huomioiminen näkyvät ihan jokaisessa BoulderSaimaan työtiimin jäsenessä. Työkaverit kunnioittavat Tuomon tapaa innostua uusista asioista ja paneutua niihin tarkasti ja täysillä, unohtamatta kuitenkaan liikunnan iloa ja itsensä jatkuvaa kehittämistä. Mukavampaa työkaveria saa kuulemma hakea.