Teksti: Tuomo
Kuvat: Tuomo, Jarkko & Penttisen perhealbumi
Paras ulkokiipeilysesonki Suomessa painottuu usein kevään ja syksyn kuiviin ja viileisiin päiviin, jolloin olosuhteet ovat kiipeilyn kannalta otolliset. Viileä ja usein tuulinen sää vähentää käsien hikoilua ja näin parantaa kitkaa sormien ja kiven välillä.
Keskikesän helteet ovat kiipeilyharrastuksen kannalta haastavaa aikaa. Korkea lämpötila tekee vaikeiden reittien kiipeilystä erityisen vaikeaa ja toisinaan jopa mahdotonta hikoilevien käsien vuoksi, eikä helle varsinaisesti kehon suorituskykyä kohenna.
Hellekiipeilyyn on kuitenkin olemassa yksi varsin virkistävä mahdollisuus. Deep water solo eli tuttavallisemmin DWS on kiipeilymuoto, jossa kiipeillään veden äärellä olevilla kivillä ja kallioilla ilman köysivarmistusta. Kiipeilijän otteen kirvotessa raikastava vesi koppaa kiipeilijän huomaansa tarjoten hieman putoamiskorkeudesta ja -asennosta riippuen pehmeähkön alastulon.
Lappeenrannan lähialueella Saimaa tarjoaa luonnollisesti hienoimmat kohteet DWS:n harrastamiseen ainutlaatuisessa ympäristössä. Tunnetuimpia kohteita ovat Lietveden Konninsalo Hurissalon kaakkoispuolella Puumalassa ja Punkaharju DWS Pihlajavedellä Savonlinnassa. Konninsaloon päästäkseen kiipeilijällä tulee olla käytössä vene, mutta Punkaharjun kohteeseen pääsee myös tietä pitkin ja loppumatkan kävelemällä. Huhupuheiden mukaan myös Lappeenrannnan lähialueilta löytyy muutamia pienempiä paikkoja, mutta näistä kohteista minulla ei ole tarkempaa tietoa. Maailmalta DWS mestoja löytyy luonnollisesti vaikka kuinka paljon. Tunnetuimmat paikat lienevät Espanjassa ja Thaimaassa.
Varusteet
Veden päällä kiipeilyyn tarvitaan melko vähän varusteita. Köydet ja pädit voi tällä kertaa jättää kotiin. Kiipeilykengät, magnesiumpussi tai pullo nestemankkaa ja uimiseen sopiva vaatetus riittää pitkälle. Toki veneellä saavutettaviin kohteisiin tarvitaan jonkinlainen vene. He he! Toisissa kohteissa jo pieni kumivene on avuksi reiteille kuivin jaloin pääsemiseksi.
Vaatetuksen ja yllä mainituiden varusteiden ohella mukaan kannattaa pakata reilusti juomavettä sekä auringolta suojaavaa vaatetusta. Myös vedenkestävä aurinkorasva kannattaa pakata matkaan mukaan, sillä suoran auringonpaisteen ohella vedestä heijastuva valo polttaa ihon herkästi.
Pari sanaa turvallisuudesta
Veden yllä kiipeillessä tulee huolehtia siitä, että kallion alla oleva vesi on kyllin syvää putoamiseen. Aikaisemmin kiivetyt paikat ovat yleensä kaikuluodattuja ja/tai sukellettuja, joten niissä voi kiipeillä melko turvallisin mielin. Uusia paikkoja etsiessä tähän kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
DWS hommissa suositaan yleensä pystysuoria tai päällekaatuvia kallioita, jolloin putoaminen poski kalliota vasten raahautuen on epätodennäköisempää. Siksi erityisesti släbillä pudotessa kannattaa varautua ponnistamaan hieman ulospäin. Ja veteen iskeytyessä kannattaa pyrkiä rikkomaan pinta mieluummin vaikkapa jalkaterillä kuin selällä. Korkealta esimerkiksi selälleen pudotessa vesi on yllättävän kova elementti! DWS lajina lienee turvallisinta toteuttaa yhdessä kaverin kanssa, jolloin kaveri voi auttaa mahdollisissa ongelmatilanteissa.
Veneeseen noustessa suosittelen sammuttamaan moottorin ainakin tuulisemmalla kelillä, jotta vältytään potkurin aiheuttamilta vammoilta.
Seinälle!
Pääsin testaamaan DWS ensimmäistä kertaa elämässäni heinäkuisena helleviikonloppuna Saimaan Konninsalossa. Sää oli mukavan lämmin, mutta navakka tuuli vilvoitti tunnelmaa mukavasti kiipeilyä silmällä pitäen. Tuuli loi kiipeilylle omat haasteensa, sillä varsinkin veneen keulasta reitille siirtyessä reilusti keikkuva vene teki oman jännityselementtinsä kiipeilyn aloitukseen.
Navakka tuuli ja kallioon iskeytyvät vaahtopäät loivat erinomaisen dramaattisen ympäristön ensimmäiselle DWS kokemukselle. Eipä aivan äkisti tule mieleen toista kiipeilypäivää, jolloin vaikeudeltaan kutosen reitin kiipeily olisi tuntunut yhtä jännittävältä ja siistiltä! En ole myöskään aikaisemmin hypännyt veteen viiden metrin ponnahduslautaa korkeammalta, joten hyppääminen noin seitsemän metriä korkean ”Perseidit”- reitin topista tarjosi erityisen lisämausteen kiipeilyn päätteeksi!
Veteen hyppäämisen, lyhyen uinnin ja veneeseen nousemisen jälkeen tuuli ja lämmin kesäsää kuivatti kengät ja vaatteet nopeasti, joten lyhyen tauon jälkeen seinälle pääsi heti uudelleen. Itse käytin Bealin nestemankkaa, joka riitti hyvin pitämään kädet kuivana, mutta kuulemma myös jauhemankkaa käytetään DWS hommissa. Mikäli jauhemankkaa mielii käyttää, kannattanee mukaan varata pari mankkapussia ja yksi isompi täyttöpussi, josta selässä kuljetettavia pusseja voi täyttää edellisen mankan kastuttua putoamisen seurauksena.