Teksti: Laura Kaijanen
Kuvat: Tuomo Lankinen
BoulderSaimaalla on muodostunut jo perinteeksi kahdesti vuodessa järjestettävä naisten kiipeilyilta. Palautteiden perusteella onnistuneista illoista innostuneina – sekä kerta toisensa jälkeen esiin puskevaa kyseenalaistamista taklataksemme – päätimme kirjoittaa muutaman painavan rivin aiheesta. Naisten kiipeilyä on käsitelty myös aiemmin BS:n blogissa. Tuohon tekstiin pääset tutustumaan täällä.
Tämä teksti on erityisesti suunnattu sinulle, joka epäilet yksin naisille omistetun tapahtuman järjestämisen tarpeellisuutta. Tai ylipäänsä naisnäkökulman esille nostamista kiipeilystä puhuttaessa. Tämä on myös jokaiselle isälle, aviomiehelle ja poikaystävälle: te ette koskaan, missään tilanteessa, pysty tarjoamaan sitä lisäarvoa, joka naisporukalla kiipeillessä syntyy. Sori, mutta niin se on!
Ilman naisnäkökulman ymmärtämistä teillä jää luultavasti myös osa omasta kiipeilypotentiaalista löytämättä.
Seuraavassa ei kuitenkaan paaluteta naisille mitään erityistä asemaa jossakin omassa lokerossaan vaan avataan naisten kiipeilyillan merkitystä vähän syvemmältä. Tässä vaiheessa lienee kuitenkin hyvä tähdentää, että moneen muuhun urheilulajiin verrattuna kiipeily on kyllä poikkeuksellisen tasa-arvoinen harrastus. Olosuhteet ja vaatimukset suoritusten suhteen ovat täysin samat kaikille harrastajille, koska vain kilpailuissa osallistujat jaetaan tavanomaisiin sarjoihin sukupuolen ja iän mukaan.
Vaikka edelleen suurin osa kiipeilyn harrastajista on miehiä, naisten osuus kiipeilykeskuksissa, -kivillä ja -kallioilla kasvaa jatkuvasti.
Myös yleinen mielikuva lajista muuttuu yhä enemmän yli-ihmisten extreme-harrastuksesta kohti koko perheen ajanviettoa. Silti edelleen ajatus on, että miehet menevät edellä ja naiset pyrkivät pysymään perässä. Se on sama, kun yrittäisi opettaa kirahvia limboamaan: kumartaminen vain ei onnistu eläimeltä, jonka vahvuuksiin kuuluu kulkea kaula suorassa ja kurottaa puun latvaan.
Naisten vahvuudet ovat usein pinnan alla
Naisten tyyli kiivetä on jo fyysisistä ominaisuuksista johtuen erilainen kuin miesten. Siinä missä miehillä on tyypillisesti enemmän voimaa, naisilla on enemmän notkeutta. Etenkin harrastamisen alussa nämä erot korostuvat: miesten onnistunut suorittaminen perustuu voimankäyttöön, kun taas naisten suorittaminen rajoittuu voimien hiipumiseen. Naisten onnistuneet suoritukset perustuvat tekniikan oppimiseen, ja vastaavasti miesten onnistuneet suoritukset rajoittuvat tekniikan puutteeseen.
Kiipeilykeskuksissa näkee usein miehiä, jotka neuvovat naisia oman esimerkin kautta. Mies vetää itsensä käsillä kahvoista seinän yläreunaan ja kehottaa tekemään perässä – ymmärtämättä puoltakaan siitä, miten on itsensä sinne saanut. Samalla nainen on jo turhautunut, koska oma hauisvoima/peräpaino-suhde ei yksinkertaisesti sovellu esitettyyn betaan eli tapaan suorittaa reitti. Se on sitten vain: ”Kiitos tyhjästä! Yritän kuitenkin ilman leuanvetoa ja pituushyppyä!”…
Kiipeilyn henkinen puoli
Kiipeilyssä suorituksen onnistumiseen vaikuttaa hyvin paljon myös henkiset ominaisuudet. Onneksi.
Naiset eivät sähellä sinne tänne vaan harkitsevat ja keskittyvät ennen suoritusta. Miehet tyypillisesti yliarvioivat omat kykynsä, kun puolestaan naisille tyypillisempää on omien kykyjen aliarviointi. Hallilla näkee miesten toistavan yrityksiä usein enemmän. Siinä missä miehet hyppivät rohkeammin ja tipahtavat useammin, naiset hiovat liikkeitään ja tulevat hallitusti alas seinältä. Onnistumisessa kyse ei ole pelkästään voitontahdosta vaan myös keskittymiskyvystä ja mielenhallinnasta kokonaisuutena.
Taitojen kehittymisen edellytys on kuitenkin rohkeus koetella omia rajoja.
Naiset jäävät miehiä helpommin kiinni alussa kokemaansa korkeanpaikan kammoon. Pelkoa pystyy kuitenkin hillitsemään nimenomaan totuttamalla itseään pysymään kiinni otteissa. Kun huomaa käsi- ja sormivoimien kehittyvän niin samalla huomaa myös uskaltavansa mennä korkeammalle.
Kiipeilevien naisten itseluottamus nouseekin nopeampaa tahtia kuin kiipeilygreidi. Luottamus omiin kykyihin kasvaa huimin harppauksin. Parasta tässä tietysti on, että rohkeus tehdä omalta kannalta ja omilla vahvuuksilla parhaita valintoja siirtyy kiipeilystä myös harrastuksen ulkopuolelle.
Miesten onkin hyvä muistaa se, että heidän elämänsä naiset tulevat hyödyntämään kiipeilystä löytämiään taitoja muutenkin elämässä. Tyttäresi oppii kohtaamaan pelkoja, vaimosi hallitsemaan hermojaan ja tyttöystäväsi toimimaan järkevällä tavalla myös stressaavassa tilanteessa.
Vaimon tai tyttöystävän itsetunnon vahvistuminen saattaa tosin kolauttaa tottumattoman miehen sankarivaistoa, kun puolison neuvot eivät olekaan enää niin merkittäviä. Ja sitä paitsi, useimmiten miesten hyvää tarkoittava ohjeistus meneekin täysin pieleen. Niistä ei oikeasti ole apua, koska… No, kirahvi.
Naisten kiipeilyillan tarkoitus?
Ja tämä on se paikka, johon naisten kiipeilyillan tarkoitus kirkastuu: Naisille omistettu kiipeilytapahtuma tarjoaa kiipeileville naisille tilaisuuden tutustua toisiinsa ja laajentaa omaa kiipeily-yhteisöään.
Yhdessä tekeminen samanhenkisessä seurassa on missä tahansa harrastuksessa oleellista, eikä kiipeily ole poikkeus. Lappeenrannan seudulla kiipeilijöitä on ylipäänsä vielä vähän ja lajikulttuuri uutta. Hallilta löytyy aina kanssaharrastajia, jotka mielellään jakavat omia kokemuksiaan lajista. Naisia on kuitenkin vielä niin harvassa, että useamman naisen saapuminen hallille samaan aikaan vaatii tuuria. Naiset ja tytöt kuitenkin hyötyvät eniten esikuvista ja vertaistuesta, joihin on mahdollisimman helppo samaistua. Naisten neuvot naisille ovat luonnostaan osuvampia ja toimivampia; toisten naisten kiipeilyn katsominen inspiroi ja motivoi. Parhaimmillaan se avartaa ajattelua omien vahvuuksien löytämisessä.
Ensikertalaisten naisten kannustaminen kiipeilyn pariin ja jo kokeneempien rohkaiseminen koettelemaan omia rajoja uusin ideoin kehittää lajia. Toisten kannustaminen saa helposti aikaan positiivisen kierteen, jolloin naiset saavat varmuutta jakaa tekniikkavinkkejään myös voimaharjoitteluun tukeutuville miehille. Se haastaa miehet kehittämään taitojaan luontaisten taipumusten ulkopuolelle. Naiset tarjoavat uusia näkökulmia yhdessä tekemiseen ja erilaisten vahvuuksien hyödyntämiseen.
Täytyy kuitenkin olla valmius kuunnella, katsoa ja oppia.
Nainen ei ole saari
Aivan kuten Minna Canth on aikoinaan sanonut naiskysymyksen olevan koko ihmiskunnan kysymys, sama pätee myös kiipeilyyn. Naisten kiipeilyilloissa ei ole kyse vain naisista, vaan kaikista lajin harrastajista ja koko kiipeilykulttuurin monipuolisuuden kasvattamisesta edelleen. Kyse on lajikulttuurin ohjaamisesta siihen suuntaan, jossa jokaiselle harrastajalle on tilaa lähtökohdista ja tavoitteista riippumatta.
Kaiken lisäksi naisten kiipeilyilta tarjoaa mukavaa tekemistä, kivaa kiipeilyä ja leppoisia keskusteluja rennossa seurassa.
Eli hyvät herrat, älkää olko huolissanne! Voitte edelleen kampustella hänkillä pelkillä hauiksilla, jos haluatte. Ottakaa kuitenkin oppia naisten vahvuuksista keksiä luovempia ratkaisuja vaativiin reittiongelmiin. Kun voimaa on vähän, se kompensoidaan tekniikalla. Monipuoliseen lajiin mahtuu kaikenlaista harrastajaa, joista jokaiselle löytyy varmasti se kaikkein mieluisin seura, sukupuolesta riippumatta.
Ja niinhän se on elämässä muutenkin!