BoulderSaimaa
BLOGI KIIPEILYSTÄ JA IHMISISTÄ SEN YMPÄRILLÄ #SUOMENLESOINKIIPEILYBLOGI

Työntekijämme – Sanna

Teksti & kuvat: Tuomo

BoulderSaimaan tarinoissa alkaa nyt juttusarja, jossa esittelemme hallia pyörittävän tiimin. Juttusarjan aloittaa itseoikeutetusti työyhteisömme toistaiseksi ainoa nainen, Lappeenrannan vahvin Sanna Leppänen!

Kuka on Sanna Leppänen?

Aika pahan pistit heti alkuun! No minä olen ikuisesti 25- vuotias alun perin Lappeenrannasta lähtöisin oleva kiipeilijänainen. Asuin välillä Joensuussa ja lapissa, mutta nyt paluumuuttanut takaisin Lappeenrantaan.

Joensuussa tehtyjen opintojen jälkeen pohdittiin miehen kanssa seuraavaa asuinpaikkaa ja matka toi Lappeenrantaan hyvän tukiverkon vuoksi. Molempien perhettä nimittäin asuu täällä. Lisäksi Lappeenrantaan muuttoa puolusti hyvä halli. Olin käynyt BoulderSaimaalla kiipeilemässä jo aikaisemmin ja siksikin tänne oli kiva muuttaa.

Miten kauan olet kiipeillyt?

Olen kiipeillyt vähän reilu kymmenen vuotta. Aloitin lajin Joensuussa osallistumalla mieheni kanssa Karelian kiipeilijöiden alkeiskurssille. Olin kuullut joltain kaverilta, että Joensuusta olisi mahdollista päästä kokeilemaan lajia. Jostain syystä se kiehtoi ajatuksena.

Kurssille päädyttiin minun pyynnöstä, kun olin ajatellut, että kiipeily voisi olla hauskaa ja sain miehen ylipuhuttua ja lähdettiin kokeilemaan.

Oliko kiipeily heti ensimmäisestä kerrasta asti kivaa?

No sen muistan, että heti ensimmäisestä kerrasta asti se oli hemmetin vaikeaa. Enemmän se ajatus oli se, että en osaa mitään enkä pääse mihinkään. Huomasin kuitenkin, että halu kehittyä ja päästä reittejä oli kova ja siitä tuli sellainen analyyttinen asenne, että alkoi miettiä miksei pääse.

Aika nopeasti Lappeenrantaan muuttamisen jälkeen tulit töihin BoulderSaimaalle. Mitä kaikkea teet täällä?

Aika monipuolisesti kaikkea. Olen pääohjaajana BoulderSaimaan junnuryhmissä. Sen ohella teen asiakaspalvelutyötä kassalla, teen reittejä miten ehtii ja niin edelleen. Oikeastaan kaikkia niitä hommia joita hallilla kuuluu tehdä jotta homma toimii.

Sanna & junnut alkulämmittelemässä ennen kiipeilyä.

Mikä kiipeilyhallissa työskentelyssä on parasta?

Asiakkaat! Ihmisten kanssa toimiminen ja kiipeilyn ilon jakaminen on ihan oikeasti parasta tässä työssä.

Entäs tylsintä?

Kun hallilla ei ole kiipeilijöitä!

Toisinaan hallilla kuulee lempinimen ”sadisti Sanna”. Mistäs tällainen hellyyttelynimi on peräisin?

Se taisi lähteä siitä kun Marjaana joskus yritti minun tekemää reittiä pitkään ja tuumaili siinä, että nämä Sannan tekemät reitit ovat erilaisia ja haastavia. Keksipä hän siinä samalla tällaisen lempinimen ja se on jäänyt elämään.

Mikä sinun reiteistä sitten tekee niin vaikeita?

Olen miettinyt sitä aika paljon. Luulen, että  kiipeilytyylini poikkeaa aika paljon muiden reitintekijöiden kiipeilytyylistä ja se näkyy tekemissäni reiteissä.

Tykkään notkeutta vaativista haasteista, jossa kehoa käytetään monipuolisesti. Usein minun reitillä voi päätyä vähän ihmeellisiin asentoihin. Monelle se saattaa olla vähän erilaista.

Lisäksi minulla on läheinen suhde pieniin krimppeihin, joka varmasti näkyy reittien otevalinnoissa. 

Mikä kiipeilyssä on parasta?

Itsensä voittaminen ehdottomasti! Se tunne kun on pitkään yrittänyt jotain reittiä tai muuvia ja kun se vihdoin onnistuu niin se on paras fiilis.

Toinen iso juttu on se, että tässä lajissa haastetta riittää. Aina on uusia reittejä ja projekteja, joissa voi haastaa itseään.

Entäs tylsintä?

Se kun käyt kymmenettä kertaa koittamassa jotain reittiä, eikä vieläkään pääse patjalta ylös. Silti sitä on valmis aina yrittämään uudestaan!

Onko kiipeily vähentynyt hallilla työskentelyn takia?

Ei missään nimessä! Asuessamme puoli vuotta lapissa huomasin itsestäni jatkuvasti kaipaavani lajia ja en oikein osaa olla harrastamatta sitä. Erityisesti ulkokiipeily on minulle niin tärkeää, että jatkan kiipeilyä varmasti lopunikäni.

Ulkokiipeilyliekki paloi silmissä myös BoulderSaimaan kevätretkellä.

Entä onko hallilla työskentelystä hyötyä oman kiipeilyn kannalta?

Ehdottomasti! Töissä näkee paljon ihmisiä kiipeämässä ja sen myötä erilaisia kiipeilytyylejä. Sitä kautta saa erilaisia betoja reittien kiipeilyyn ja katsomallakin oppii aika paljon.

Reitinteossa kehittymisen kannalta muiden kiipeilyn seuraaminen on myös tosi tärkeää. Mielestäni reitinteon taito on juurikin omien kiipeilytaitojen yhdistämistä siihen, millaisia kokemuksia sitä haluaa reitin kiipeilijöille tuottaa.

Kiitos Sannalle haastattelusta ja krimppivoimaa jatkoon. Jos joku asia jäi kysymättä, niin älä epäröi kysyä kun rastatukka hallilla vilahtaa! 😉