08.05.2019
Teksti: Tuomo, Hanna, Sanna & Ville
Kuvat: Tuomo
Erilaiset mankat eli magnesiumkarbonaattijauheet ovat kiipeilykenkien ohella käytetyin kiipeilyn apuväline. Mankan tarkoituksena on imeä käsistä kosteutta, jolloin käden ja otteen välinen kitka on parempi ja näin edistää kiipeilyä.
Markkinoilla on lukuisia erilaisia mankkoja. Toinen toistaan hienompien tuotemerkkien ja markkinointipuheiden ajatus on luonnollisesti saada kuluttajat uskomaan, että tietty mankka on toisia parempi ja täten oikeuttaa huomattavat hintaerot. Todellisuudessa erilaisten tuotteiden välillä voi toki olla eroa koostumuksessa ja eri laatujen sekoitussuhteissa. Ilmeisesti edullisemmissa seoksissa varsinaista magnesiumkarbonaattia on jatkettu erilaisilla edullisemmilla lisäaineilla tai seos ei ole niin puhdasta vaan joukossa on myös muita yhdisteitä tai alkuaineita. Voidaan siis ajatella kalliimpien tuotemerkkien sisältävän enemmän pelkästään magnesiumkarbonaattia. Myös raekoossa/rakenteessa on yleensä pieniä eroja erilaisten mankkojen välillä.
Testattavat mankat olivat seuraavat:
Iso säkki Boulderkeskuksen ”bulkkimankka” 10kg ja 20€/kg. Tätä käytetään myös BoulderSaimaan ”talon mankkana” mankkabokseissa ja -pusseissa.
Oranssi pussi Moon climbing 100% pure magnesium carbonate 300g ja 30€/kg
Punainen pussi Friction Labs Bam Bam super chunky high performance 283g ja 102,5€/kg
Hintaerot testattujen mankkojen välillä ovat huomattavat ja tämän pienimuotoisen sokkotestin tarkoituksena oli selvittää, löytyykö testatuista kolmesta erihintaisesta mankasta eroja käytännön kiipeilyssä. Testihenkilöitä oli neljä, joista kukin testasi kolmea eri mankkaa tietämättään mitä mankkaa kussakin testipussissa oli. Mankkoja testattiin vaihtelevasti niin sisäkiipeilyssä kuin ulkona kivillä ja kallioilla.
Alkuun on kuvattu testiprotokolla ja sen jälkeen kunkin testaajan kommentit lyhentämättömänä. Loppuun on koottu lyhyt yhteenveto testin tuloksista.
Testiprotokolla
Testin valmistelu:
Valittiin henkilö (testin avustaja Onni), joka ei osallistunut varsinaiseen testiin. Valittu avustaja jakoi kolme erilaatuista magnesiumia kolmeen 2l minigrip-pussiin. Kutakin mankkaa laitettiin kuhunkin pussiin kaksi kauhallista. Valittu avustaja kirjasi ylös erilliselle lapulle mihin pussiin tuli mitäkin mankkaa ja säilytti tuon asiakirjan huolellisesti testin loppuun asti. Jokaiselle testaajalle (1-4) tuli kolme numeroitua (1-3) pussia, jossa kussakin oli eri mangnesiumia. Näin testihenkilöt eivät tienneet missä pussissa oli mitäkin mankkaa ja vain valittu testin avustaja tiesi pussien sisällöt.
Testi:
Kukin testihenkilö vastaanottaa magnesiumit ja testaa niitä sisä- ja ulkokiipeilyssä. Testattavia magnesiumeja on hyvä testata samankaltaisissa olosuhteista erojen löytämiseksi. Testaajien on syytä aina pestä kätensä vaihtaessaan mankasta toiseen. Kunkin osallistujan tehtävänä on kirjoittaa muutaman rivin kommentit kustakin kolmesta magnesiumista. Kommentit kustakin mankasta tulee erotella erikseen, jotta myöhemmin tiedetään mitä mankkaa kukin kommentti koskee. Arvioinnissa voi ottaa huomioon mankan rakenne, kitka, pysyvyys ja mahdollisia muita ominaisuuksia.
Testaaja 1 – Hanna
Hannalla on takanaan useita vuosia niin sisäseinillä kuin ulkokallioilla. Hanna kiipeilee useita kertoja viikossa ja harrastaa niin köysikiipeilyä kuin boulderointia.
Magnesium no. 1
Mankka tuntui hyvin höttöiseltä ja epäilinkin pussissa olevan perunajauhoa. Mankka ei tarttunut kunnolla käsiin ja hävisi pian kiivetessä.
Magnesium no. 2
Karkeaa tai ainakin karkeampaa kuin testipussi 1:n tavara. Tarttui hyvin käsiin ja olisi kiivennyt vielä toisenkin reitin. Jos näistä kolmesta pitäisi joku valita hinnasta välittämättä se olisi tämä!
Magnesium no. 3
Hyvin samanlaista kuin pussi 2:n tuote. Pitkällisen hieroskelun jälkeen totesin tämän kuitenkin olevan hieman hienompaa kuin ”kakkonen”. Jos tämä olisi hinnaltaan huomattamasti huokeampaa kuin 2., ostaisin itselleni tämän, koska huomattavaa eroa ei laadussa ole.
Suosikkijärjestykseni on: 2, 3 ja 1.
Hannan testaamien magnesiumien järjestys oli:
Magnesium no. 1: Moon climbing
Magnesium no. 2: Friction Labs
Magnesium no. 3: BK:n bulkkimankka
Testaaja 2 – Sanna
Sanna on testiryhmän toiseksi kokenein kiipeilijä, jolla on takanaan vuosikymmen kiipeilyä niin muovilla kuin kivillä ja kallioilla. Sanna on koulutukseltaan tieteentekijä, joten analyyttistä arviointia oli odotettavissa!
Magnesium no. 1
Tämä mankka oli pehmeä kuin silkkihanska. Levisi hyvin käsiin eikä käteen jäänyt ylimääräisiä paakkuja. Toimi hyvin ulkona sekä sisällä.
Magnesium no. 2
Tuntui karheammalta kuin muut mankat. Koostumus hieman paakuista, jota jäi välillä liikaa käsiin. Pito hyvä ja ensimmäisellä kerralla ulkona tuntui pysyvän pisimpään käsissä.
Magnesium no. 3
Koostumus oli kahden edellisen välimuoto. Mankkaa jäi helposti liikaa käsiin ja käsiä joutui usein taputtelemaan ylimääreisen mankan pois saamiseksi. Perusmankkaa, joka ajaa asian.
”Sisällä mankkojen erot olivat melko vähäiset 1 ja 2 pysyi ehkä hieman pidempään käsissä kuin 3 mankka. Sisällä otteista irtoava mankka sotkee osittain testimankkojen eroja ja siksi tuntuu, että sillä ei juuri ole merkitystä mitä mankkaa käytät sisällä. Ulkona huomasin viimeisellä kerralla käyttäväni eniten 1 mankkaa. Erityisesti huomasin pitäväni 1 mankan tasaisesta leviämisestä käsiin, mutta kiipeilysuorituksen suhteen en usko sillä olevan juuri merkitystä mitä mankkaa käytän.”
Sannan testaamien magnesiumien järjestys oli:
Magnesium no. 1: Friction Labs
Magnesium no. 2: Moon climbing
Magnesium no. 3: BK:n bulkkimankka
Testaaja 3 – Ville
Myös Villellä on takanaan useita vuosia kiipeilyä. Ville on innokas ulkokiipeilijä, joka olosuhteiden pakosta viihtyy varsinkin talvisin paljon sisäkiipeilyn parissa. Ville on koulutukseltaan tiedemies, joka näkyy myös Ville todella laajasta analyysistä testattujen mankkojen suhteen!
Aistinvaraiset arviot
Magnesium no. 1
Mankka on väriltään puhtaan valkeaa. Isoimmat palat näytepussissa ovat läpimitaltaan noin 3 cm, erikokoisia rakeita ja jauhetta on tasaisesti. Tuoksu yhdistyy opetusalalla työskennelleen mielessä jo luonnonvaraisena harvinaiseksi käyneeseen taululiidun pölyyn.
Rakeet ovat kiinteitä, jopa kovia, ja vaativat voimaa hajotakseen käsiä yhteen hieroessa. Jauheena mankka on hienoa ja sileää. Muodostaa käsiin tasaisen kerroksen niin, että kädet ovat kauttaaltaan valkeat ihon uurteita lukuun ottamatta.
Magnesium no. 2
Mankka on väriltään puhtaan valkeaa. Isoimmat palat tässäkin näytepussissa ovat läpimitaltaan noin 3 cm, erikokoisia rakeita ja jauhetta on tasaisesti. Tuoksu on miedompi ja neutraalimpi kuin magnesium no. 1.
Näyte muistuttaa rakenteeltaan ja levittyvyydeltään mankkaa no.1. Myös tämän mankan rakeet jäävät pyörimään kämmenten väliin, mutta lopulta hajonneen mankan ja valmiin jauheen tuntuma on silkkinen. Tämänkin jäljiltä kädet ovat tasaisen valkean kerroksen peitossa.
Magnesium no. 3
Valkoista se on tämäkin, väreistä ei eroja löydy. Isoimmat palat tässä näytteessä ovat läpimitaltaan yli 5cm ja 0,5cm-1cm kokoisia paloja on vähemmän kuin kahdessa muussa näytteessä. Palat ovat kulmistaan pyöristyneempiä kuin kahdessa muussa mankassa. Tämäkään ei tuoksu niin pistävästi kuin 1. mankka.
Tämän mankan palaset ovat pehmeimpiä ja hajoavat helpoiten. Näin syntyvä jauhe ei kuitenkaan ole niin ohutta kuin kahdessa muussa näytteessä, vaan muistuttaa pikemminkin vehnäjauhoja kuin leivinjauhetta. Mankka ei jämähdä käsiin, kuten kaksi muuta, vaan irtoaa hieroessa ja muodostaa siksi ohuemman ja läpikuultavan kerroksen.
Käyttötesti ulkona
Ulkotestikohteeksi valikoituivat Taipalsaaren Pakkalan boulderit. Aikaa ulkokiipeilyn oli testiviikolla rajallisesti, ja Pakkalan kivet olivat sopivan lähellä sekä kuulopuheiden perusteella kuivat. Lisäksi Pakkalasta löytyy probleema nimeltä Kallo, jonka tahtoisin lähiaikoina kiivetä.
Kiville päästyäni totesin, että kitkasta ei varsinaisesti ollut puutetta. Pakkalan kivi on pienikiteistä ja sopivan karheaa, ilma oli viileä ja kivet varjossa. Sormien nahatkin olivat kaikin puolin kunnossa. Erinomaiset lähtökohdat kiipeilylle, mutta ei sellaisia haasteita, jotka mankkaa testatessa voisivat olla paikallaan.
Ensimmäiseksi päätin lämmittelyn ohessa testata, kuinka hyvin eri mankat kestävät käsissä. Kiipesin släbireitin Kylmää hikeä kolmeen kertaa käyttäen joka kerta eri mankkaa. Kuvasin oikean käteni ennen reitin kiipeämistä sekä sen jälkeen. Valokuvien perusteella mankkaa #3 jäi käsiin hieman enemmän, kun taas mankat #1 ja #2 kuluivat reittiä kiivetessä pois lähestulkoon koko käsistä. Mitään eroa en kiivetessä kuitenkaan huomannut.
Alkulämmittelyn jälkeen päätin siirtyä testailemaan Kallon muuveja. Hyvin pian kävi selväksi, että haasteet reitin kiipeämisessä liittyvät näissä olosuhteissa pikemminkin betan löytymiseen, tekniikkaan ja voimaan kuin kitkan riittävyyteen. Projektoin reittiä aikani eri mankkoja käyttäen, mutta tuntuma kiveen oli kaikilla sama. Se edistys, mitä yritysten myötä tapahtui, liittyi varmasti enemmän liikkeiden oppimiseen ja sopivan betan löytymiseen. Jos kuitenkin olisin saanut reitin topattua, olisin toki nimennyt kyseisellä suoritteella käytetyn mankan testin absoluuttiseksi voittajaksi 😉
Seuraavaksi päätin kokeilla aiemmin kiipeämäni Kelpo kantti –reitin otteissa roikkumista. Kyseisellä reitillä on slouppaavia otteita ja kivi on hieman liukkaampaa, joten sitä kiivetessä kitka on ratkaisevassa roolissa. Mankkasin käteni, asetin ne otteille ja hain toiselle jalalle pienen listan lipan alta, sillä pelkästään käsien varassa en otteissa kestä. Laskin päässäni, kuinka kauan otteilla kestin. Loppua kohti käteni alkoivat luistaa ja lopulta ote petti juuri ennen kuin pääsin kolmeenkymmeneen. Pienten taukojen jälkeen toistin testin muilla mankoilla, ja tulos oli molemmilla sama.
Lopuksi testasin, miten eri mankat saa kivestä puhdistettua. Olisi optimaalista, että kiipeily jättäisi ympäristöön mahdollisimman vähän näkyviä jälkiä, ja siksi puhdistettavuutta voisi pitää mankalle tärkeänä ominaisuutena, vaikkei se kiipeilysuoritukseen vaikutakaan. Taputtelin jokaista mankkaa kämmenellä kiven kylkeen ja piirsin viereen mankan palalla tikkimerkit. Oteharjalla harjailun jälkeen kaikista mankoista jäi kiveen samanlaiset haaleat läiskät.
Käyttötesti sisällä
Päätin kokeilla myös sisällä roikuntaa tietyssä otteessa mahdollisimman pitkään. Ennalta ajatuksena oli käyttää otelaudan tasaisia slouppereita, mutta vasemman ranteen kiputilan takia se oli liian haastavaa. Testiotteeksi valikoitui pallomainen slouppaava ote hallin tattiseinältä. Kiipesin viereisen reitin kahvoja pitkin otteelle, asettelin käteni hyvin ja laskin jalkani hallitusti irti. Laskin jälleen ajankulkua päässäni käsieni alkaessa pikkuhiljaa luistaa. Mankalla #1 pääsin lukuun 27, mankka #2 tuotti tulokseksi 28 ja mankalla #3 ote kirposi luvun 30 kohdalla. Suoritusten välillä pidin muutaman minuutin lepotauot. Tulokset mahtunevat ajan mittaustavan epätarkkuudesta johtuvan virhemarginaalin sisään 😉
Seuraavaksi testasin mankkoja kiipeämällä saman boulderin jokaista vuorollaan käyttäen. Testireitiksi valikoitui pinkin lapun pinkeistä slouppereista koostuva reitti pystysuoralta seinältä, sillä se vaikutti hyvää kitkaa vaativalta sekä vaikeustasoltaan sopivalta. Harjoittelin reitin niin, että sain sen kiivettyä onnistuneesti ennen testiä, jossa pyrin liikkumaan joka kerralla mahdollisimman samalla tavalla. Mankoilla #1 ja #2 sain reitin kiivettyä ensimmäisillä yrityksillä, mutta mankalla #3 vasta toinen yritys tuotti onnistuneen toppauksen. Tämä johtui todennäköisesti pikemminkin keskittymisen puutteesta tai kehoon lepotauoista huolimatta hiipivästä väsymyksestä kuin mankasta.
Viimeiseksi päätin testata, kuinka kauan mankat pitävät kädet kuivana jatkuvassa kiipeilyssä. Kiipesin köysiseinällä vihreän lapun reittiä ilman taukoja ylös ja alas, kunnes kädet alkoivat tuntua siinä määrin hikisiltä, että se häiritsi kiipeilyä. Mankkaa #1 käyttäen lopetin kiipeilyn ajassa 7 min 50 s. Mankalla #2 päästiin aikaan 6 min 50s. Testisuoritteita tehdessä tuli lämmin ja hikoilin muutenkin, joten odotin kolmannenkin tuloksen tippuvan tästä johtuen. Yllätyksekseni mankalla #3 aikaa oli kuitenkin ehtinyt kulua 9min 50s ennen kuin koin käsieni hikoavan häiritsevästi. Vaikka tässä testissä eroja syntyikin, en silti vetäisi johtopäätöksiä eri mankkojen hikoilunestokyvyn suhteen. Kädet eivät kiipeillessä hikoa märiksi hetkessä, vaan muutos tapahtuu vähitellen. Kenties henkilökohtainen kokemukseni siitä, milloin käsien kostuminen alkoi häiritä vaihteli testikerrrasta toiseen.
Villen loppuarvio
Tämän testauksen perusteella en pysty asettamaan mankkoja minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen. En usko, että tietty mankka vaikuttaisi kiipeilyyni positiivisesti, jos kohta ei negatiivisestikaan, vaan parempaan kiipeilyyn ja onnistumisiin johtavat tekijät löytynevät muualta. Tästä huolimatta olisi kiinnostavaa tehdä lisätestejä erityisesti ulkona erilaisilla kivillä ja erilaisissa olosuhteissa.
Villen testaamien magnesiumien järjestys oli:
Magnesium no. 1: Friction Labs
Magnesium no. 2: BK:n bulkkimankka
Magnesium no. 3: Moon climbing
Testaaja 4 – Tuomo
BoulderSaimaan kiipeilytirehtööri, joka on hangannut käsiinsä kymmeniä kiloja erilaisia jauhoja lähes viidentoista harrastusvuoden aikana. Suhteeni suurimpaan osaan harrastusvälineitä on melko pragmaattinen, joten oli mielenkiintoista testata löytäisinkö mankoista miten suuria eroja.
Magnesium no. 1
Tuntuu hyvälle käsissä. Pysyy hyvin käsissä ja usein yhden probleeman jälkeen kädet ovat vielä kuivat, joten toisen ongelman kiipeily samoilla mankoilla onnistuisi.
Magnesium no. 2
Aivan ok tuntuma. Ei merkittävää eroa edelliseen testattuun mankkaan. Pysyy käsissä ehkä aavistuksen huonommin. Tuntuu liukkaammalta kuin no. 3.
Magnesium no. 3
Aavistuksen liitumainen tuntuma. Jopa yhden Moonboardilla kiivetyn ongelman jälkeen kädet kostuvat.
Oma suosikkini magnesiumeista oli no. 1, mutta käytännössä en huomannut mankkojen välillä merkittäävää kiipeilyyn vaikuttavaa eroa. Minulle on ihan sama mitä näistä käyttäisin!
Tuomon testaamien magnesiumien järjestys oli:
Magnesium no. 1: BK:n bulkkimankka
Magnesium no. 2: Moon climbing
Magnesium no. 3: Friction Labs
Loppusanat
Mankkatestin tulos oli hieman ristiriitainen. Kaksi testiryhmän jäsentä (Hanna & Sanna) valitsivat suosikikseen testatuista mankoista kalleimman Friction Labsin tuotteen. Molemmat testaajat kuitenkin totesivat, ettei ero ollut kovinkaan merkittävä.
Sanna: ”Erityisesti huomasin pitäväni 1 (Friction Labs) mankan tasaisesta leviämisestä käsiin, mutta kiipeilysuorituksen suhteen en usko sillä olevan juuri merkitystä mitä mankkaa käytän.”
Hanna: ”Jos näistä kolmesta pitäisi joku valita hinnasta välittämättä, se olisi tämä (Friction Labs)! … Pitkällisen hieroskelun jälkeen totesin tämän (Bulkkimankka) kuitenkin olevan hieman hienompaa kuin ”kakkonen” (Friction Labs). Jos tämä olisi hinnaltaan huomattavasti huokeampaa kuin 2. (Friction Labs), ostaisin itselleni tämän (Bulkkimankka), koska huomattavaa eroa ei laadussa ole.
Kaksi jäljelle jäänyttä testaajaa (Ville & Tuomo) olivat autuaan pihalla koko testin ajan, eikä kumpikaan pystynyt nimeämään omaa suosikkiaan testatuista tuotteista. Ainakaan näillä testaajilla ei ole syytä hankkia kallista mankkaa omaan käyttöönsä.