Teksti: Tuomo
Kuva: Tuomo
Video: Ville, Sanna & Tuomo
Hyvä ja tarkoituksenmukainen liikkuminen on kiipeilyssä kehittymisen kannalta erittäin tärkeää. Valitettavan usein se tuntuu olevan myös harjoittelun väheksytyin osa-alue. Vaikuttaa siltä, että monella harrastajalla treeni-innostus suuntautuu lähinnä yhä vaikeampien reittien tahkoamiseen ja erilaisiin voimaa kehittäviin oheisharjoituksiin. Oleellisinta tuntuu olevan otelaudassa roikutut sekunnit ja campuksella tehdyt näyttävät muuvit.
Mielestäni voimaharjoitusten tekeminen kannattaa kuitenkin aloittaa vasta kun seinällä liikkumisen perusteet on hallussa, eikä olemassa olevaa voimaa tuhlailla typeryyksiin. Turhan aikaisin aloitettu tai liikaa voimaharjoitteluun keskittyvä kiipeilijä voi tehdä kehitykselleen enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä korkeat voimatasot aiheuttavat juuri niitä ongelmia, joita hyvällä kiipeilytekniikalla voitaisiin välttää (esim. pelkästään lukottamiseen perustuva kiipeilytyyli).
Hyvällä kiipeilytekniikalla reittejä voidaan kiipeillä oleellisesti vähemmällä voimankäytöllä. Sulavampi kiipeily säästää voimaa, mahdollistaa vaikeampien reittien kiipeilyn ja siten mahdollistaa lajissa kehittymisen.
On selkeästi kestävämpää harjoitella tehokasta ja tarkoituksenmukaista liikkumista ja lisätä harjoitteluun myöhemmin tarvittava määrä voimatreeniä vaikkapa otelaudassa, kuin perustaa koko kiipeilyssä kehittyminen pelkästään voimaharjoittelun varaan. Tämä siitäkin syystä, että teknistä kiipeilyä kohdatessasi suuretkaat voimat ei saa kiipeilijää reitin toppiin. Hyvä tekniikka sen sijaan auttaa myös voimallisemmilla ongelmilla. Kysymyksessä on tasapaino, jota itse suosittelen lähestymään enemmän taitojen opiskelun kuin pelkän voimailun kautta.